TYÖPAJA
Gaetan Rusquet: The Rivers Chasing Us

Työpajan aikataulu:

Lauantai 12.10. klo 10-17
Sunnuntai 13.10. klo 10-17
Torstai 17.10. klo 17-21
Sunnuntai 27.10. klo 10-17
Ei osallistumismaksua.
Työpajan työskentelykieli on englanti.

Pyydämme sitoutumista yhteensä kahteen työpajakertaan.

Työpajan lokaatio:
Vanha Viinatehdas, Manilla
Itäinen Rantakatu 64, 20810 Turku

Hakemukset työpajaan täällä.
Liitä mukaan lyhyt kuvaus itsestäsi sekä motivaatio osallistua työpajaan.

Gaetan esiintyy New Performance Turku Biennaalissa tulevana vuonna, 2.9.-7.9.2025, ja työpaja tarjoaa myös mahdollisuuden kohdata ihmisiä, jotka olisivat halukkaita osallistumaan ensi vuoden esitykseen. Työpajaan osallistuminen ei kuitenkaan velvoita osallistumaan esitykseen vuonna 2025.

Rivers Chasing Us

veistos / kylmyys ja kuumuus / maisema-ruumiit / suhde veteen ja nautintoon / ruumiin hoito / kuolleiden hoito, traumat, muistot / kosketus / kosketus, joka parantaa / kosketus, joka vie, varastaa tai antaa / jumalallinen kosketus / emme koskaan olleet erillämme / laulua elementeille / vesipuroille / kävelyn ääni / ritournelle, refrain, ritornello / laulua-värähtelyä elävien kunniaksi / laulua-värähtelyä vedelle, kasveille.

Työpaja

Työpajassa on mahdollisuus kävellä yhdessä, olla yhteydessä ihmistä laajempaan (more-than-human) ja pehmentää sitä, mitä luulemme olevamme: puhumalla, koskettamalla ja välittämällä. Läsnä on halu tulla pidellyksi, pelko tulla liikutetuksi tai kosketetuksi, läheisyyden mahdollisuus. Suhteessamme ihmistä laajempaan opimme yhdessä millaista voisi olla muodostaa erilainen yhteys omaan kehoomme ja toisten kehoihin nesteiden, veden, värähtelyn ja äänen avulla. Keho maisemana, elävän läsnäolo, joka ei pyydä mitään vastineeksi (kasvit, joet).

Teemme ulkona hiljaisia kävelyretkiä, kävelemme takaperin, leikimme ja avaamme käsitystämme siitä, mistä päästämme irti, mistä luovumme ja mitä tarjoamme matkalla johonkin ihmistä laajempaan. Mitä on tanssia tai laulaa kasville, vesipurolle? Tietoisina siitä, että kaikki, mitä tarjoamme, on jollain tavalla myös lahja itsellemme.

Sisätiloissa työskentelemme rajojen, kosketuksen, huolenpidon ja lahjojen parissa toivottaen tervetulleeksi kaikki aistimukset, tunteet, jotka syntyvät kohdatessamme sen, minkä koemme toiseksi, joskus vaaraksi, joskus pelastukseksi ja joskus hiljaiseksi läsnäoloksi.

Tuon mukanani joitakin ekoseksuaalisuuteen, tantraan, ohjattuihin liikeimprovisaatioihin ja bioenergiakäytäntöihin liittyviä käytäntöjä sekä kehon, tilan, läsnäolevien tarinoiden ja muistojen kuuntelemista.

Tutkimme läheisyyden mahdollisuutta, suostumusta, ihomme haavoittuvuutta, alastomuuden (myös osittaisen) mahdollisuutta sekä sitä, mitä piilotamme ja mitä tarjoamme.

Osa harjoitteista liittyy esityksellisyyteen sekä siihen, miten olla esitykseen kytkeytyneenä. Miten kirjoittaa esitystä tilaan ja aikaan?

Tutkimme työpajassa myös yhteyksiä kasveihin, jotka mahdollistavat selkounia, mielihyvää ja huolenpitoa (pujo, sarviapila, sinilootus, koiruoho) tai väriominaisuuksiensa vuoksi (siniset herneet, sininen spirulina, punakaali).

Työpajassa haluan kokea yhteyden maisemaan ja elävään, alkaen joesta kehon nesteisiin ja kehon nesteistä kasvien nesteisiin. Haluan kokea, mitä tarkoittaa ääni värähtelystä lauluun tapaan kunnioittaa eläviä.

Haluan jatkaa työskentelyä ilon, kosketuksen ja muistin kanssa. Haluan työskennellä käsien kautta, jotka ottavat, antavat tai vain tietävät, mitä on olemassa. Kosketuksen pelko, tarve tulla pidellyksi, yhteyden tunteen etsiminen ja sen myötä yhteys eläviin veden kautta.

Mitä jos voisimme katsoa muistojamme, traumojamme, menneisyyden jäännöksiä kiinteinä, koskemattomina ja antaen niiden sulaa? Entä jos voisimme tarkastella historiaa ruumiissa muinaisina rakennuksina, muinaisten kulttuurien ja sivilisaatioiden jäänteinä, kykenemättä muistamaan eleitä, jotka loivat ne?

Mitä jos menneet muistot ja traumat saisivat läsnäolon, joka voisi pehmentää ja parantaa ne?

Kuka voi tulla mukaan?

Työpaja on suunnattu kaikille uteliaille, jotka haluavat kokeilla yhteyttä, havaitsemista ihmisten kanssa tai muunlajisten kanssa sekä kaikille sukupuolille ja ikäryhmille, jotka ovat uteliaita esityksestä lahjana, kehomme haavoittuvuudesta, kasvien hiljaisesta läsnäolosta, jokien ystävällisyydestä.

Taustaa

”Pyhiinvaellusmatkalla lauloin puroille ja joille aina, kun sain olla niiden kanssa kahdestaan. Lauluni oli yhteyden harjoittamista, rukousta ja elämän kauneuden kunnioittamista. Kun lauloin joille, korvani ja sydämeni avautuivat, ja yhteyden tunne sai minut kosketuksiin jonkin itseäni suuremman kanssa, ja tunsin syvää rauhaa ja kiitollisuutta.

Laulut kehittyivät, muuttuivat tai pysyivät päässäni tuntikausia, seuraten kävelyni rytmiä, kulkemieni maisemien tunnelmaa ja säätä. Ne muuttuivat yleensä aina, kun jälleen lauloin matkan varrella olevalle joelle. Nämä kohtaamiset antoivat tietoa kehossani olevalle vedelle,  ja kävelylleni, parantaen minua. Ne antoivat minulle tunteen yhteydestä elämään ja jumalalliseen.

Matkallani soitin meediolle ja hän antoi minulle vastauksia sanoen: ”Lapsena opit äitisi tunne-elämän samalla tavalla kuin opit pitelemään vesilasia ja juomaan siitä”. Yhteys veteen oli tapa kunnioittaa muistoja, joita kehoni pitää sisällään, vaikka ne eivät olisikaan minun.”

Gaëtan Rusquet on taiteilija, joka työskentelee performanssin, lavastuksen ja tanssin parissa. Useiden vuosien ajan hän on kehittänyt koreografista lähestymistapaa, jossa yhdistyvät liike ja energiaparantaminen. Samalla hän löysi hieronnan/seksityön ja tantriset käytännöt keinona hoitaa ja kunnioittaa kehoa nautinnon ja kosketuksen kautta.

Hänelle kehittyi erityinen suhde kasveihin, jotka kulkevat hänen mukanaan jokapäiväisessä elämässä ja taiteellisissa projekteissa. Intuitiivisesti hän näkee performanssin keinona ritualisoida ja kokea laajempi tietoisuuden ja materian välinen suhde, olipa se sitten inhimillistä tai ihmisen ylittävää. Hän etsii kokemusta yhteenkuuluvuudesta, ykseydestä.

Residenssin yhteistyökumppanina Läntinen tanssin aluekeskus.