Pushing. Englanninkielinen sana jää mieleen pyörimään, kun taiteilija Maija Hirvanen päättää meditatiivisen performanssipuheensa kiitokseen. Hän palautuu istumaan tuolilleen rinkiin häntä katsomaan tulleiden osallistujiensa kanssa, ei heistä erillisenä mysteerisenä taiteilijahahmona vaan osaksi tätä hetkellistä ryhmäämme.
Hirvasen teos Pushing Score – Performance Practices in a More-Than-Human Crowd kutsuu kokijansa osallistumaan meditatiiviselle matkalle kollektiiviseen tajuntaamme, pohtimaan yhteyttämme ihmisinä ympäröivään maailmaamme, jossa kaikki sen osaset ovat vuorovaikuttaneet keskenään toisistaan riippumatta auringon kierron alusta asti. Esityksen teoreettisena lähtökohtana toimii sen alussa esitelty sana ”pushing” eli suomeksi vaikkapa työntäminen, työntyminen, sysääminen tai puskeminen. Osallistujia pyydetään esityksen aikana nojaamaan päätään kevyesti kämmeniinsä ja ympäröivän esitystilan pintoihin.
Hirvanen pyytää osallistujia havainnoimaan missä kaikkialla kehossa pään nojaaminen tuntuu, mitä reaktioita se meissä herättää. Työntyminen ei ole siten vain aktiviista toimintaa, vaan myös aktivoivaa toimintaa, se usein herättää vasteen myös siellä mihin se ei ensisijaisella päämäärällään tähtää. Työntyminen voi olla pieni yksittäinen teko tai toiminto, kuten jalalla maanpinnan työntäminen ja siten koko kehon eteenpäin liikuttaminen työntö työnnöltä. Se voi myös olla laajemmin ymmärrettävää toimintaa, liikkumista kohti haluttua päämäärää, energioidensa kohdistamista sinne mitä päin haluamme kasvaa ja laajentua. Tällöin työntymistä voi olla kukan kasvaminen kohti aurinkoa tai ihmisen puhe tavoitellessaan ajatuksenvaihtoa.
Puhe on pohjimmiltaan vain ääniaaltoja, joita työnnämme ulos äänihuultemme kautta joko tahallisesti tai vahingossa. Hirvanen havainnollistaa esityksensä aikana myös äänenkäyton taustalla olevaa työntämistä liikkumalla tilassa tavalla, joka saa hänen palleansa supistumaan tuottaen ääntä tilaan. Ääni toimii varsinaisen työntämisen sivutuotteena havainnollistaen ajatusta työntämisen aktivoivasta ulottuvuudesta, mutta siitä tulee myös teoksen aistittavaa materiaa luova väline sen teoreettisen lähtökohdan lisäksi.
Koska kaikki eliöt sienistä ja eläimistä ihmisiin pyrkivät itseään ja toisiaan työntäen laajentamaan joko itseään tai omia elinpiirejään ikuisesti, tekee se työntämisestä universaalin, yli-ajallisen ja -lajillisen elämän toteutumistavan. Myös elottomat fysikaaliset ilmiöt tuulten ja merivirtojen liikkeistä avaruuden jatkuvaan laajentumiseen asti jakavat tämän toiminnon ihmisten ja muiden eliöiden kanssa, asettaen meidät osaksi perustavalla tavalla maailmankaikkeutta.
Hirvanen ottaa puheessaan esimerkiksi myös mykorritsa-sienijuuren, joka mahdollistaa omalla olemassaolollaan ja elinpiirinsä rajojen työntämisellä metsien puille mahdollisuuden kasvaa yhteyteen toistensa kanssa, koska sieni luo yhteyksiä puiden juurten keskuuteen rihmastoillaan. Niin ikään kun taiteilija puskee ajatuksiaan ja taiteensa aistittavia materiaalisia ulottuvuuksia kohti vastaanottajia luodakseen näihin yhteyden onnistuu hän luomaan myös tilan sen vastaanottajille tuon lyhyen hetken ajaksi tulla yhdeksi toistensa kanssa jakaessaan keskenään heitä kaikkia koskettavan tapahtuman. Jokainen osallistuja on tehnyt päätökseen sysätä jatkuvassa aktiivisessa tilassa olevan kehonsa osaksi aistittavaa teosta. Samalla luomme itse mahdollisuuksia vaikuttua, vaikuttaa pelkällä olemassaolollamme muihin ja täten tulla osaksi ympäröivää maailmaa.
Kun taiteilija Maija Hirvanen on päättänyt puheensa kiitokseen hän vielä kehottaa osallistujia jäämään tilaan juttelemaan tai vain oleilemaan jos siltä tuntuu. Viivyn hetken ja annan kanssaosallistujieni puheensorinan täyttää tilan ja korvakäytäväni. Teos sai lopetuksensa, mutta jollain tavalla tunnen sen jatkuvan yhä.
Valtteri Juvonen on New Performance Turku Festivalin kirjoittajaryhmän jäsen, joka kirjoittaa kokemuksestaan Maija Hirvasen Pushing Score -teoksesta New Performance Turku Festivalilla 2021.