Syyskuussa, 5.-10.9. vietettävän New Performance Turku Biennalen ohjelmisto on täydentynyt tutkijoiden performanssiluennoilla. Anastasia (A) Khodyrevan, Jean Lukkarisen sekä May-Britt Öhmanin ja Eva Charlotta Helsdotterin performatiiviset puheenvuorot avaavat kiinnostavia ja kriittisiä näkökulmia tapahtuman Coming Together -tematiikkaan.
A Khodyrevan (FI) and waiting in the Baltic intertidal feels sore as if it was skin treated as a thick carpet endlessly stroke with a rough brush on hetkellisesti Turun satamaan ankkuroituva moniaistinen luento. Se käsittelee lähtöterminaalia monimutkaisena odottamisen tilana: kehollisena, tilannesidonnaisena ja aktiivisena jokapäiväisenä toistuvana prosessina. Performanssiluento osallistuu odotustilassa olevan kehon näkökulmasta neoliberalismiin, maahanmuuttoon, cis-heteronormatiivisuuteen ja ympäristökriisiin liittyvään keskusteluun. Performanssiluento on osa Anastasian (A:n) hydrofeminististä, jokapäiväisen odotuksen rakenteellista politiikkaa käsittelevää tutkimusta. Anastasia (A) Khodyreva on turkulainen poikkitieteellinen teoreetikko, tutkija ja kirjoittaja. Hänen tarkastelee työssään, miten länsimaiset marginalisoidut rakenteet koetaan ja äänettömästi torjutaan jokapäiväisissä kohtaamisissa, erityisesti antiableistisissa, migroituneissa ja ei-binäärisissä yhteisöissä.
Jean Lukkarisen (FI) Turun kadut sateenkaarihistorian silmin -kävelykierros vie kulkijansa tutustumaan Turun keskustan sateenkaarihistoriallisiin kohteisiin teemoihin perehtyneen oppaan kanssa. Kierros herättää pohtimaan julkisen tilan asettamia rajoja ja mahdollisuuksia marginaaliryhmiin kuuluville ihmisille, ja tekee näkyväksi Turun kaupunkitilaan kätkeytyvät sateenkaarihistorialliset tarinat. Jean Lukkarinen on kulttuurihistorian väitöskirjatutkija Turun yliopistossa. Hän on tutkinut sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen historiaa ja perehtyy suomalaiseen transaktivismiin väitöskirjatutkimuksessaan.
May-Britt Öhman ja Eva Charlotta Helsdotter keskustelevat performanssiluennossaan tuulivoimasta. Käynnissä oleva, niin kutsuttu “vihreä siirtymä” on todellisuudessa ympäristöä tuhoavaa, fossiilisesta energiasta riippuvaista ja lisäksi aggressiivisen kolonialistista. Tuulivoimalat tarvitsevat massiivisia määriä resursseja ja materiaalia: harvinaisia maametalleja, kalkkikiveä, rautaa, eli kaivostoimintaa vaativia raaka-aineita. Tuulivoimapuistot vaativat myös laajoja alueita. Erityisesti tiuhaan asutuilla alueilla on poliittisesti haastavaa löytää sijoituspaikkoja. Ruotsissa ja Norjassa tuulivoimaa on sijoitettu saamelaisten asuttamille alueille, joissa saamelaisten oikeutta alkuperäisasukkaiden maahan ja veteen ei ole toistaiseksi tunnustettu. May-Britt Öhman on ympäristöhistorian dosentti, teknologian historian tohtori ja luulajansaamelainen. Eva Charlotta Helsdotter on tohtori Land and Water Resources Management -tutkimusalueelta ja vesiturvallisuuden alan dosentti. Öhman ja Helsdotter työskentelevät Dálkke: Indigenous Climate Change Studies -tutkimusryhmässä, Uppsalan yliopiston CEMFOR (Centre for Multidisciplinary Studies on Racism) -tutkimuskeskuksessa.
Kaikkien biennaalin taiteilijoiden ja teosten esittelyt löytyvät Taiteilijat-osiosta. Varaukset kaikkiin teoksiin julkaistaan elokuussa.