New Performance Turku Festival
13.-16.6.2013

Tero Nauha (FI): Life In Bytom
Julie Andrée T (CA): Nature Morte in Turku
Robin Deacon (UK/USA): White Balance
Oblivia (FI): Museum of Postmodern Art
Nada Gambier & Action Scenique: (FI/CA): Untamed Thingliness 2
Nada Gambier & Inneke van Wayenbergh: The Weight of Invisible Pain
Kristina Junttila (FI/NO): 1 + 1 = 1
Eero Yli-Vakkuri (FI): Fractal Economy Now
Mimosa Pale (FI/GE)
Joshua Sofaer (UK): Object of Love
Joshua Sofaer: Artist as Art -workshop, with Anna Emilia Tolppi (FI), Anneliina Koskinen (FI), Even Minn (FI), Heli Konttinen (FI), Jani Petteri Virta (FI), Maija Reeta Raumanni (FI)
Performance Voyage 3 (MUU)

New Performance Turku Festival toteutettiin 13.-16. kesäkuuta 2013. Festivaali levittäytyi neljän päivän ajaksi eri puolille kesäistä Turkua. Festivaalilla esiintyi yhteensä 16 taiteilijaa tai ryhmää. Suurin osa nähdyistä teoksista oli uniikkeja, festivaalille varta vasten rakennettuja performansseja tai prosessinomaisia uusien teosten ensiesityksiä. Ainoastaan kaksi teoksista, Aurinkobaletissa nähty Oblivian Museum of Postmodern Art ja Kutomolla esitetty Tero Nauhan Life in Bytom olivat saaneet ensi-iltansa jo aikaisemmin.

Performanssitaide ja ihmissuhdevalmennus kohtasivat brittiläisen Joshua Sofaerin vuorovaikutteisessa teoksessa Object of Love, johon yleisö saattoi ottaa osaa Wäinö Aaltosen museossa. Brittiläinen, nykyään USA:ssa asuva Robin Deacon tutki Tanssiteatteri ERIssä nähdyssä teoksessaan White Balance kuvitteellisten tarinoiden suhdetta elettyihin, omaelämäkerrallisiin kokemuksiin. Teoskokonaisuuden lopullinen versio sai ensi-iltansa New Yorkissa lokakuussa 2013. Kansainväliseen etujoukkoon kuului myös kanadalainen Julie Andrée T., jonka Titanik-galleriassa nähdyssä installaatiomaisessa teoksessa ruumiillisuus ja kuvallisuus yhdistyivät kolmipäiväiseksi tutkielmaksi nimeltä Nature Morte in Turku.

Suomesta keskieurooppalaiselle tanssitaiteen kentälle ponnistanut koreografi Nada Gambier esiintyi Kutomolla ja TEHDAS Teatterissa yhdessä Action Scénique –ryhmänsä kanssa. Hän valmisteli prosessinomaista teostaan Untamed Thingliness Koneen säätiön ylläpitämässä Saaren kartanon residenssissä tammi-helmikuun 2013 ja jatkaa teoksen kanssa esityskiertueelle vuonna 2014. Gambierin yhtistyössä Inneke van Wayenberghen kansa työstämä videoteos The Weight of Invisible Pain oli koko festivaalin ajan nähtävillä Kuka-barissa. Berliinissä vaikuttavan Mimosa Palen veistoshattuja ja sahansoittoa saatiin ihailla poikkitaiteellisen yökerholounaan merkeissä Hamburger Börs Nightclubilla, jossa hän esiintyi yhdessä turkulaisten muusikoiden Severi Pyysalon, Henri Marjamäen ja nuoren oopperalaulajan Maria Pahlmanin kanssa. Tämän lisäksi Pale teki sooloperformanssin TEHDAS Teatterin iltaklubilla.

Kristina Junttilan 1+1=1 -teos käänsi päälaelleen siirtolaisten ja syntyperäisten suomalaisten välisen asetelman. Kuuntelu- kävelyllä siirtolaiset antoivat neuvoja Suomessa syntyneille siitä, miten sopeutua suomalaiseen yhteiskuntaan. Myös Eero Yli-Vakkurin teos oli luonteeltaan yhteiskunnallinen, siinä fraktaalitalous konkretisoitui lasten käsityöpajassa sekä sitä seuraavassa performanssissa festivaalin iltaklubilla. Festivaalilla nähtiin myös MUU ry:n performanssivideoiden kokoelma Performance Voyage 3.

Lisäksi Kutomolla nähtiin uudet performanssiteokset Joshua Sofaerin ohjaamaan Artist as Art –työpajaan osallistuneilta turkulaisilta taiteilijoilta Heli Konttiselta, Anneliina Koskiselta, Elina Minniltä, Maija Reeta Raumannilta, Anna Emilia Tolpilta ja Jani Petteri Virralta. Vuoden 2013 festivaali yhdisti poikkeuksellisella tavalla performanssi- ja esitystaiteen teokset sekä

kritiikin kirjoittamisen. Festivaalia varten oli koottu seitsemän hengen kirjoittajayhteisö, joka tuotti sosiaaliseen mediaan festivaalin teoksia käsitteleviä kokeellisia kritiikkejä. Brittiläisen Open Dialogues –ryhmän jäsenen Rachel Lois Claphamin vetämä NOTAMOLESKINE -kirjoittajayhteisö kyseenalaisti ja uudelleen muotoili teoskritiikin konventioita. Samalla se synnytti festivaalin nettisivuille pysyvän kritiikkiarkiston, joka on täynnä kokeellisia, älykkäitä ja humoristisia palautteita, jotka ovat teoksia itsessäänkin. Myös yhteisön keskustelunavaus kohti laajempaa performanssikritiikin tunnettavuutta on merkittävä.

NOTAMOLESKINE -työpajaan osallistunut teatterikriitikko Maria Säkö kirjoitti Esitys-lehdessä 3/13 ilmestyneessä artikkelissaan Hattarapäähineitä, skitsoanalyysiä ja performanssikirjoitusta festivaalin performansseista:

“New Performance Turku –festivaalin esitykset saivat ominaispiirteensä hyvin pienistä ja intiimeistä vivahteista. Ne toimivat useimmiten väylinä, joiden kautta yleisö pääsi esityksiin mukaan. Performanssitaiteilijoiden henkilökohtaisen haavoittuvaisuuden paljastavat ‘naarmut’ esiintymisessä antoivat esityksille hengen. Ne toimivat yksityiskohtina, jotka valaisivat esitykset ja joista ne saivat voimansa. Koska festivaalilla oli mahdollisuus nähdä monta esitystä hyvin lyhyen ajan sisällä, silmä myös harjaantui havaitsemaan performanssiesiintymisen vivahteita.”